HS - - 20.12.1992
Spjutsundissa vuoden asunut näyttelijä Jarmo Mäkinen osti Anna-Stina
Åbergilta tankin täyteen
Kyläkaupan joulukiireet
Joulukuinen lauantai on vain yksi hämärä kahden pimeän välillä. Sipoon Spjutsundissa tuulee kovaa, ja tuuli on kylmää ja raakaa. Merenrantaan on matkaa tietä pitkin noin kuusisataa metriä, kertoo maanviljelijä Erik Oljemark.
Oljemark on yksi niistä noin kahdestakymmenestä asiakkaasta, jotka tänä tuulisena ja hämäräisenä lauantaina poikkeavat Stig ja Anna-Stina Åbergin maalaiskauppaan. Spjutsunds Landthandel on ollut heillä 17 vuotta. Ainoa tytär Inga-Lill opiskee Turussa pääaineenaan biokemia.
Anna-Stina syntyi naapurikylässä, Svartbäckissä, joka on jo Porvoon maalaiskuntaa, kun nyt asioidaan vielä Sipoossa. Kunnanraja näkyy kaupan ikkunaan: sähkölinja leikkaa mustaa lumetonta maisemaa, ja siellä kulkee raja.
Huoli lapsista vaivaa valtuutettua
Erik Oljemark halusi ostaa lampun Anna-Stina Åbergilta
Erik Oljemark on hänkin svartbäckiläisiä ja lisäksi maalaiskunnan valtuutettu. Toinen kausi on alkamassa. Talonpitoon liittyvät asiat ovat kunnossa, ei siinä mitään: noin puolellasadalla hehtaarilla viljellään sokerijuurikasta, viljaa ja perunoita.
Erik kantaa sen sijaan huolta lapsista. Lasten asioissa hän on liikkeellä nytkin ja sattuu ihan vahingossa Anna-Stinan juttusille samaan aikaan siskotytön kanssa. Mikään ihme se ei ole; pienessä kylässä sitä vain käy näin tämän tästä.
Eva Oljemark on tullut hakemaan postia. Kyläkaupassa hoidellaan lotot ja jaetaan paketit, myydään postimerkkejä. Kirjelaatikko on portaiden vieressä.
Erik pyörittelee kädessään rikkinäistä sähkökynttilää ja arvailee josko sellainen löytyisi Åbergin tavaratalosta. Mikäs ettei, sillä Åbergit myyvät kaikkea. Broilerinpalat ovat tänään tarjouksessa, 25 markkaa kilo, mutta lamppuja, leluja, työkaluja tai jopa järeää puutavaraa etsivät eivät joudu lähtemään pettyneinä.
Yhdellä seinustalla hurisee pieni pakastekaappi, pihalle antavan ikkunan eteen kaupan väki on koonnut joulutavaroiden myyntipisteen. Joulukorttien teksti on vain ruotsiksi. Ruotsia Anna-Stinakin puhuu, mutta ymmärtää kyllä suomea. Kesällä suomen taito on tarpeen. Seudun väkiluku kolminkertaistuu, kun kesäasukkaat tulevat huviloilleen. Näin talvella pärjää hyvin ruotsilla, sillä molempien kylien paristasadasta asukkaasta vain jokunen on suomenkielinen.
Kylien yhteinen nuorisoseuratalo
Kylien yhteistyö on tiivistä. Yksi sen näkyvä tulos on jo 1956 rakennettu nuorisoseurojen talo, Byarborg, jonka juhlasaliin Erik kantoi aamulla omasta metsästään yli nelimetrisen kuusen.
Nuorisoseuran talo näkyy kaupan ikkunasta
Ja nyt on yksi lamppu rikki! Talon alakerrassa toimivan päiväkerhon pikkujoulu alkaa neljältä, joten kiirehän tässä alkaa tulla.
Anna-Stinalta toki löytyy apu, mutta Eva keskeyttää: hänellä on samanlaisia lamppuja kotona, ja hän kyllä tuo ne hyvissä ajoin ennen juhlan alkamista.
Erik nyökkää tyytyväisenä. Päiväkerhossa on kaksitoista lasta, heillä kaksi opettajaa. Tähän asti opettajien palkat on maksettu molemmista kunnista, Sipoosta ja Porvoon maalaiskunnasta. Nyt julkiset rahat ovat tiukalla ja päiväkerhon tulevaisuus näyttää epävarmalta. Kaksi Erikin lapsista on ollut kerhossa ja kolmas aloittaisi sen kahden vuoden kuluttua.
Päiväkotiasiat kiinnostavat valtuutettu Oljemarkia myös henkilökohtaisesti, ja siksi hän on huolestunut. Rahalähteitä on etsitty ja etsitään ja siinä sivussa pidetään myyjäisiä. Eivät ne paljon tuo mutta tuovat jotain kuitenkin, Erik sanoo.
Åbergien kaupan ovi käy harvakseltaan. Hämäryys tihenee pian puolenpäivän jälkeen. Ovet lukitaan kello 13, mutta talo ei jää tyhjilleen. Kauppiaspariskunta asuu yläkerrassa.
Lähestyvä joulu ei näy myynnissä mitenkään erityisesti. Samat parikymmentä asiakasta käyvät päivittäin, Anna-Stina kertoo.
Kauppasotaa täällä ei tunneta. Vanhan Porvoontien varressa sijaitsevaan Varubodeniin on yhdeksän kilometriä, Nesteen Sköldvikin asuntoalueelle kuutisen kilometriä. Öljynjalostamon tornit pilkottavat metsänreunan takaa.
Anna-Stina myöntää, että Helsingin liikekeskusten jouluruuhkaa on suorastaan vaikea kuvitella. Silti Helsinki ei ole kaukana: omalla autolla keskustaan ajaa reilussa puolessa tunnissa tai vajaassa tunnissa, kiireestä riippuen.
OLLI HAKKARAINEN
HANNES HEIKURA